Mentiin sitten ajamaan se jälki, kun se oli kaksi ja puoli tuntinen. Jäljen nosto oli aivan mainio, juuri sellainen kuin sen pitääkin, mutta melkoista haipakkaa mentiin koko jälki. 90 asteen kulmat hokasi melkein hyvin, mutta terävästä pyyhkäsi yli, mutta palasi sitten etsimään jälkeä, kun roikuin hievahtamattomana liinan nokassa ja että sattuikin hyvin, kun siitä kymmenen metrin päässä oli heti nappula kasa! Koira sai siis palkan heti kohta löydettyään jäljen uudelleen. Polkujen ylitykset tuottivat suurta pään vaivaa, mutta kyllä pieni pilkullinen pää ne kuitenkin selvitti. Huomasin sellaisen ilmiön, että silloin kun minä roikun liinan päässä kaksin käsin painona, GouGou jäljestää tasaisen varmasti, mutta jos minun pitää syystä tai toisesta hypähdellä, kiemurrella, kontata tai jotain, niin GouGoultakin häviää itsekontrolli. Eli tarttee vissiin jonkin aikaa tallata jälkiä selvään maastoon tai pellolle, että saadaan Goun varmuutta kasvatettua.

Lisäksi tein sille vielä yön ajaksi vanhenemaan lyhyen, noin 20m pitkän jäljen. Käydään siis aamupala GouGoun kanssa syömässä siellä. Jospa tällä keinolla saataisiin taas hieman tarkkuutta siihen jäljestämiseen eli vaikeutetaan roimasti...