Kävin äskön tuohon lähimetsään tallaamassa GouGoulle melko vaativan jäljen: pituutta ehkä noin puoli kilometriä, vain kolme esinettä (Gou on melko esineorjentoitunut, joten kattellaan mitenkä jaksamista riittää mennä pari sataa metriä, niin ettei esineitä näy ei kuulu), pari 90 asteen kulmaa ja yksi terävä kulma ja kaupan päälle vielä muutama polun ylitys. Jonnekkin sinne tänne laitoin yllätyspalkkana askeleisiin koirannappuloita, sillä ylläreitähän pitää riittää, ei sillä ole ollut aikapäiviin askelpalkkoja. Nyt vain toivon, ettei ihan megana sinne tule harhajälkiä, jossain kuulin koiran haukkumista, mutten tiedä oliko se jossain pihassa vaiko oliko siellä joku koiran ulkoiluttaja jossain...

Eilen otettiin tottista. GouGoun eteenlähettämis-treenejä kävin ostamassa ihka uuden kirjavan, ison ja pehmeän pallon, joka on nyt pyhitetty vain ja ainoastaan siihen touhuun. Goun kanssa kävin lähinnä pelaamassa sillä pallolla siellä kentällä ja tekemässä siitä maailman parasta palloa... Gismon kanssa otettiin hieman kaukokäskyjä, luoksetulosta pysäytyksiä ja ruutua (joo-joo, ei meillä ole edes yhtään ykköstulosta alokasluokastakaan, mutta silti mä noita "uusia" treenailin) Oikeastaan tällä hetkellä mulla on Gismon kanssa sellainen tuntu, etten mä enää jaksa tavoitteellisesti sitä treenata, se kun on aina toisinaan tottiksessa sellainen kuin tervaa olisi juonut. Eilen kyllä meni kaikki ihan ookoo, ei nyt ihan nappiin, mutta ainakin sinne päin. Itse asiassa paljolti sen kiinnostus on kiinni siitä, että kuinka hinkkaukseksi treenaaminen menee ja mulla on huono tapa ruveta sen kanssa helposti hinkkaamaan (ja menettää hermoni), kun kuitenkin tiedän, että se kuitenkin OSAA!

Nyt sitten vain odottelen jäljen vanhenemista ja parin tunnin päästä lähden tsiikailemaan, että miten tälläinen jälki sujuu meidän pieneltä tänttärältä...