Jepsis, sain viimeinkin tänne "uuteen" kotiin hommattua internet-yhteyden, joten enköhän mä nyt hieman useammin kirjaa tänne blogiin jotakin...

BH-koe siis tuli silloin joskus Goun kanssa läpäistyä, joten nyt olisi tavoitteet jälleen koskeammalla: jälkikokeeseen. Tottista ollaan treenailtu kovasti ja hyppynouto kiloisella kapulalla ja metrisellä esteellä onnistuu aina toisinaan, joskin Goun mielestä noutaminen on niin nastaa, ettei se aina kerkiä tai muista hypätä sitä estettä siinä välissä vaan se kiertää sen. Este noutoa ei olla pk-Alla päästy kertaakaan kokeilemaan ja agility-Allakin vain muutaman kerran.

Eilen otettiin esineruutua vaikeammalla kaavalla ja kylläpä se tyttönen haki esineen seitsäkymmenestä metristä minulle! :)

Tänään kävin jäljet duunin jälkeen tallaamassa. Ajattelin, että koska toisella puolella metsäautotietä oli selvää kangasmaastoa ja toisella melko risukkoista ja ojaista, niin teenpä sinne helpommalle puolelle Goun jäljen ja vaativampaan maastoon Gismolle. Mutta niinpä siinä sitten kävi, että kun olin siellä helpommalla puolella tallaamassa jälkeä, ilmestyi GouGou sinne. (Niinpä-niin, neiti oli murtautunut autosta ulos.) Karjaisin sille, että "DOWN!" ja se toimi, sitten jatkoin kaikessa rauhassa jäljen tallaamista ja tielle takaisin päästyäni kutsuin Gounkin sinne. (Vaikka itse sanonkin, niin on mun koiralla melko hyvä paikallamakuu). Pari tuntia myöhemmin menin sitten ajamaan kyseiset jäljet, enkä viitsinyt Goulla ajaa sitä, missä se oli käynyt vakoilemassa, joten se sai ajaa sen vaativamman...

Gismo ajoi jälkensä oikein moitteettomasti ja oli ilo silmälle katsella sen iloista ja motivoitunutta työskentelyä, sen kun vain hymyilin siellä liinan päässä.

GouGou taas... Sen jäljelle, kun lähdin rupesi satamaan rakeita, joita hetkeä myöhemmin tuli niin sakeasti, etten meinannut koiraa nähdä siellä liinan päässä. Jäljennostossa Gou lähti takajäljelle, joten palautin sen oikeaan suuntaan. Ensimmäinen esine ja ensimmäinen kulma meni oikein hyvin, sitten alkoi sählääminen: jäljen hukkaamisia, sijaiskäyttäytymisenä heinän syömistä ja minun päässä kiehumista... Tässä vaiheessa toki metsä näytti jo talviselta, koska niitä rakeita oli tullut niin paljon, eli annettakoon nuorelle koiralle tämä anteeksi. Löysi se kyllä takaisin jäljelle hukkaamisiensa jälkeen, kerran vein sen takaisin kohtaan, missä varmasti oltiin vielä oltu jäljellä, mutta muuten se toimi itsenäisiä ratkaisuja tehden. Toisaalta, vaikka kaikkinensa se jälki meni ihan vituralleen minun mielestäni, niin PAJÄ-kokeesta olisimme repineet ainakin lähes täydet pisteet, sillä kaikki kuusi esinettä löytyi sallitussa ajassa. (ja itseasiassa jälki oli pidempi ja siinä oli enemmän kulmia kuin I-luokan jälkessä.)