Oltiin eilen piiiitkästä aikaa pelastuskoiratreeneissä ja vuorossa ole rakennusetsintää vanhalla meijerillä.

Ensin GouGou sai kunnian olla häiriökoirana pelastuskoira-Repelle. GouGou siis laitettiin toiselle seinälle kiinni ja minä menin toisella seinällä olevaan komeroon piiloon. Repe, kun tuli huoneeseen, hokasi se ensin Goun, meni morjestamaan, meinasi ottaa rullan suuhun (Repe on siis minun koiristani poiketen rullailmaiseva) ja kun sitä kiellettiin, seisoi se hetken äimän käkenä, että mitäs sitten? Sitten se suostui etsimään minut.

GouGou sai vielä Gismollekkin toimia samassa hommassa, vaikkei se nyt toki Gismolle ole yhtä suuri häiriö, saman lauman koiria kun ovat, mutten minä uskaltanut "uhrata" kenenkään muun koiraa, Gismo kun ei ole niitä ystävällisimpiä vieraita koiria kohtaan. Kyllä se Gismokin hieman hämmästyi löytäessä Goukkarin etsintäalueeltaan ja jopa oli menossa morjestamaan, mutta käskystä jätti aikeensa ja jatkoi työskentelyään. Löydettyään maalimiehen se tempaisi komeron oven auki, paineli sisään, aloitti ilmaisun, hyppäsi samalla jonkun kasan päälle, näki itsensä peilistä ja juoksi minun luokseni :D taisi olla pelottavn näköinen koira! Palasi kyllä ilmaisemaan maalimiehen. Sitten jatkettiin matkaa. Seuraava maalimies oli pukuhuoneen kaapissa, yhdessä niistä siinä rivistössä olevista. Hetken pörrättyään Gismo aloitti hyvän tarkentamisen, kävi kaksi tai kolme ensimmäistä kaappia tarkasti läpi ja aloitti sitten ilmaisun melko tarkalleen oikean oven kohdalla. Ei ollut minulla vaikeuksia siis päätellä missä kaapissa se maalimies lymyää. Sitten mentiin vielä kellariin. Siellä koira selvästi merkkasi maalimiestä, ei tuntunut pääsevan riittävän lähelle, joten aloitti ilmaisun keskellä lattiaa. Kehoitin sitä pikkuisen tarkentamaan, joten se sitten paineli sellaiseen romukasaan (pöytiä, tuoleja, puun kappaleita...) ja sellaisella vauhdilla meni maalimiehen tykö, että meni suoraan sen päälle ja aloitti siitä ilmaisun, ei ollut vaikeuksia arvata, että löytö oli tullut, kun piilosta kuului sellainen naurun remakka. Mitä ihmeellistä nyt muka on 35 kiloisessa syliin haukkumaan tulevassa koirassa?

GouGoulle otettiin tällä erää niin, etten minäkään tiennyt missä etsittävät oli. Tein etsintä suunnitelman niin, että aloitimme kellarista. Päästin ensin koiran tekemään omatoimikierroksen ja sepä paineli hetken kellarissa pyörittyään kierreportaita yläkertaan. Kävin sen sitten sieltä hakemassa ja aloitimme hieman määrätietoisemman etsinnän. Hyvin neiti totteli ohjausta ja kävi aina osoittamani huoneet ja nurkat tsekkaamassa. Sitten yhdessä huoneessa tuplaantui hännän nopeus, mikä siis tarkoittaa hajun löytymistä. Jonnin tovin se siinä pyöri ja aloitti keskilattialta ilmaisun, joten pyysin tarkennusta. Maalimies oli sellaisen jonkun vehkeen takana nurkassa piilossa, jonne oli suorastaan hankala päästä. Goulle tuotti suurta tuskaa, kun se ei päässyt riittävän lähelle, eikä maahan. Se on nyt ottanut sydämen asiakseen sen, että sen tarttee ilmaista aina maaten. Mutta saatiin tästä hyvä treeni, siinä suhteessa, että kyllä se etsittävä voi olla mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa ja silti se on kyettävä ilmaisemaan, vaikkei mahtuisikaan juuri oikeaan kulmaan ja asentoon ja vaikkei hännällä olisikaan riittävästi heilumistilaa. Seuraava maalimies oli samaisessa kaappirivistössä, kuin mitä Gismollakin oli ollut. Haki ja haki, kunnes päätyi taas keskilattia-ilmaisuun, muttei vaadittu nuorelta koiralta sen tarkempaa ilmaisua. Sitten laitettiin yksi maalimies vielä kellariin, sellaiseen sänkykasaan, eli korkealle, luoksepääsemättömiin. Gou ilmaisi tämän tällä kertaa seisten ja tajusin sen tehneen sitä aiemminkin, että se ilmaisee korkealla olevat maalimiehet seisten.

Lopuksi vielä tottisteltiin Gismon kanssa. Hyppyä otin pari kertaa ja sitten siirryin tahkoamaan liikkeestä istumista. Vaikka koulutusohjaajamme väittikin, ettei se osaa käskyä kunnolla, kun jäi seisomaan, niin vielä yön yli mietittyäni olen sitä mieltä, että kyllä se sen osaa, osasihan se sen vielä edellisenäkin päivänä. Minun vankka mielipiteeni on se, että Gismo on sen tyypin koira, että jos se tekee väärin, niin eipä auta virheen huomiotta jättäminen, se vain oppii siitä sen, että myös on mahdollista tehdä toisin kuin mamma käskee. Tuo koira kyllä mielestäni tarvitsee myös negatiivista palautetta (enkä siis tarkoita mitään pesäpallomaila-meininkiä), kun se miellyttämisenhalu on melkolailla nolla. Myönnän kyllä olevani liian jäyhä noinkin jäyhälle koiralle ja minun pitäisi puristaa paljon suurempi riemu itsestäni ulos, silloin kun on sen positiivisen palautteen aika.