Tämä muutto-organisointi on vienyt hieman aikaa treenaamiselta, mutta kaiken ajan treenejen kirjaamiselta...

Ollaan me tossa jotain tottisteltukin, mutta jospa kertoisin tässä vain sunnuntain agilitytreeneistä ja eilisestä PEKO-treenistä.

Agilityssä siis tehtiin sellaista rataa, jossa oli hyppyjä ja pujottelua. Kokeilin sitten Goun kanssa ensi kertaa uutta käskyä, jonka tarkoituksena oli saada se hidastamaan hyppyjen jälkeen pujottelulle. Karjaisin siis "Slow!" ja yllätys-yllätys: se toimi!! hyvä-hyvä!!

Eilen oltiin PEKO-porukan kanssa jälleen meijerillä. Goulle otettiin treeni kuin mille tahansa aikuiselle koiralle. Koko meijerin ala oli siis meillä tarkastettavana, ilman että minäkään tiesin missä niitä immeisiä on. Aloitimme alakerrasta. Hetken omatoimisen viipottamisen (ja yläkerrassakin pyörähtämisen) jälkeen aloitimme määrätietoisen etsimisen. Ensimmäinen maalimies löytyi pitkän (pihan ali kulkevan) tunnelin päästä. Gou sai hajun selkeästi jo tunnelin suulta ja viipotti ihan yksikseen koko tunnelin matkan, meni kyllä maalimiehelle, muttei aloittanut ilmaisua heti, joten maalimies auttoi napsauttamalla sormiaan. Sitten aloitti hyvän ilmaisun. Sitten kävimme alakerran läpi loppuun. Jotain Gou kieppui yhden romukasan luona ja pyysin sitä sitten tarkistamaan sitä tarkempaan ja siitäpä neiti paineistui sen verta, että aloitti valeilmaisun/ minun komentamisen. Ei hyvä, pitääpä miettiä ja seurata tuota paineistumista, että oliko tämä jotenkin ainut kertaista vaiko hä?? Enivei jatkoimme sitten keskikerrokseen ja sieltä Gou löysi maalimiehen kaapista muitta mutkitta, ilmaisi hyvin ja sen verta tarkasti, että pystyin arvaamaan missä kaapissa se immeinen on. Yläkertaan vievillä portailla oli hanska ja Gou huomasi sen, muttei meinannut sille mitään tehdä. Kehuin koiran kuitenkin sen huomaamisesta ja käskin tuoda sen minulle. ja siitä sitten palkkaa. Sitten oltiin siinä tilanteessa, että mielestäni olimme käyneet koko alueen läpi, mutta yksi hekilö oli vielä hukassa. Lopulta se löytyi pienellä avustuksella sen kaapissa olleen viereisestä vessasta: vessoissa on sellainen ilmanvaihto, että kaikki haju menee ylös ja ulos, joten se on kovin hankala koiralle paikantaa!

Gismon ollessa vuorossa paikalle sattui jotain paikallisia pikku-tyttöjä, jotka luonnollisesti värväsimme maalimiehiksi. Gismolle oli sama alue kuin Goullekin. Gismo toimi oikein mallikkaasti ja reippaasti ja jopa kuunteli minun ohjaustani. Ensimmäinen maalimies oli kaapissa kellarissa, toinen komerossa keskikerroksessa ja kolmas keskikerroksessa sellaisen metallialtaan alla. Sitten lähetin Gismon yläkertaan. Ja siellä se törmäsi kulmassa olevaan kahteen oveen ja säikähti. Liekkö siitä vanha tulossa, kun otti siitä sitten itteensä. Ei se ennen ole ollut niin pehmeä, että saisi tuollaisesta mitään oireita. Samassa rytäkässä kyllä näin, kun niiden kahden oven taakse piiloutunut pikku-likka meinasi ruveta rapsuttelemaan Gismoa. Tiedä siis häntä mistä johtui, mutta meikäläisen mölyapina, joka rakastaa omaa ääntään, ei meinannut aloittaa ilmaisua!! Otettiin sama piilo vielä uudelleen ja silloin Gismo meni hieman varovaisemmin, eikä siis törmännyt niihin oviin ja aloitti ilmaisun, muttei kylläkään ihan normaali läheisyydestä.