Oltiin taas eilen Kärsämäellä pelastuskoiratreeneissä.

GouGoulle otettiin pihapiirin etsintää. Tein etsintäsuunnitelman niin, että aloitan tontin takakulmasta, jatkan siitä tontin ympäri ja lopuksi tulen pihan keskelle ja tarkistan autotallin ja varastorakennuksen. Ennenkuin olin edes kerennyt kytketyn koiran kanssa aloituspaikkaani asti, näin jo siitä, että ensimmäinen maalimies on löytynyt, ja niinpä kun sen lähetin töihin, se suoraan ryntäsi trukkilavoista kyhätyn kehikon luo, etsi kohtaa mistä olisi päässyt lähemmäksi maalimiestä ja kun ei sellaista löytänyt, aloitti ilmaisun. Itse palkkasin koiran ja maalimies kehui koiran hyväksi ja sitten jatkoimme suunnitelman mukaisesti etsintää. Lopulta kun olin käynyt piharakennukset kahteenkin kertaan läpi, jouduin ilmoittamaan, että toista maalimiestä ei löydy. Sain sitten vinkin kiertää talon takaa uudelleen ja tällä kertaa Gou hokasi maalimiehen olevan tikapuilla, lähes talon katolla ja ilmaisi vallan innostuneesti.

Gismon ollessa vuorossa koulutusohjaajamme kertoi, että oli tehnyt Gismolle päivällä valmiiksi jäljen ja että meidän tehtävämme olisi lähteä partioimaan tien vierustaa. Koska oma jälkiliinamme oli jäätynyt sykkyrä, lainasi treenitoverimme meille omaa, ohutta liinaansa. Jonkin matkaa sitten partioimme, kunnes Gismo nappasi jäljen. Kerkesin siinä miettimään, että ompa kumman varmaa jäljestystä niin vanhalla jäljellä, koira painoi täysillä ja meikäläisellä oli ongelmia pysyä perässä. Sitten jossain vaiheessa jäin jumiin kuusen oksiin, pipo putosi päästä ja tuo lainassa ollut ohut jälkiliina luisti käsistäni. Ei auttanut meikäläisen karjunnat ja vislailut: Gismo ajoi jälkeä ja vähät välitti siitä onko siellä liinan päässä enää ketään. Jonkin aikaa siinä sitten seisoskelin ja ihmettelin, että mihinhän päin lähtisi rynnistämään, kunnes kaukaa kantautui Gismon ilmaisuhaukku, ja eikun sinne. Ja mitä siellä puskassa olikaan: Joulupukki! Ja sillä oli repussaan "kilteille" koirille lahjoja. (minua siis huijattiin taas, ei ollut jälki tosiaankaan päivällä tehty)

GouGou sitten ystävällisesti, sillä välin kun kävin kaupassa kotimatkalla, söi niin omansa kuin Gismonkin lahjat.