Greta ontuili tuossa jonkin verran. Meillä oli varattuna vanhemmille koirille rokotusajat 7.10., joten samalla reissulla näytin Gretan jalkaa eläinlääkärille. Lääkäri huomasi Gretan vasemman olkaluun päällä omituisen möntin ja tuli siihen tulokseen, ettei rokota sitä, ennenkuin se on tutkittu tarkemmin. Määräsi kipulääkettä ja liikkumattomuutta ja saimme ajan röntgeniin.

21.10. kävimme sitten röntgenissä, mutta kuvissa ei näkynyt mitään olkaluussa olevasta pahkurasta, keuhkoissa näkyi pieniä varjostumia, jotka lääkärin mukaan saattoivat olla kasvaimia. Taas saimme kipulääkettä ja liikkumiskiellon. Eläinlääkäri suositteli eutanasiaa, jos kipulääkkeillä tilanne ei mene ohi tai tilanne pahenee.

Jäin sitten kovasti pohtimaan, että mitä siellä olkaluussa on, se kuitenkin oli mielestäni se pääasiallinen tutkinnan kohde, ei keuhkot. Hengityksessä en ollut kuullut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Niinpä sitten päätin mennä vielä Lahteen eläinlääkärille kuvauttamaan sitä olkaa.

29.10. saimme sinne ajan. Ensin eläinlääkäri otti normaalit kuvat sivulta ja alhalta päin. Ja pahoitteli, ettei voi kertoa mitään sen tarkempaa kuin Heinolan lääkärikään, sillä kuvissa ei näkynyt mitään omituista olkaluussa. Sitten joku toinen eläinlääkäri tuli siihen vielä käymään ja hän ehdotti uutta kuvauskulmaa, jossa olkaluu saataisiin kunnolla näkymään. Tässä kuvassa se sitten näkyi: olkaluussa oli pahanlaatuinen kasvain, joka oli jo kerennyt haurastuttamaan luuainesta ja se oli antanut etäpesäkkeitä ainakin keuhkoihin. Eläinlääkäri sanoi, ettei voi antaa mitään aikaa, jolloin koira pitäisi lopettaa. Sanoi nähneensä, että Greta oli vielä ihan iloinen, eikä tuskissaan, muttei osannut sanoa koska todelliset tuskat alkaisivat, kestäisikö se viikon vai kaksi vai jopa kuukauden. Sain hetken aikaa miettiä asiaa ja päätin, ettemme jää odottamaan tuskien tulemista, vaan päästin Gretan sateenkaarisillalle.

Gretan suuri persoonallisuus jätti suuren aukon sydämeeni ja koti tuntuu nyt tyhjältä ilman meidän omaa mummua...