Edellisen kirjoituksen jälkeen päätin laittaa Gismon kahden kuukauden pakkolomalle, jospa vaikka äijällä motivaatio hieman kasvaisi.

Reilu viikko sitten olin dalluleirillä perehdyttämässä muita dalmatiankoirien omistajia palveluskoirajäljen saloihin ja täytyy kyllä sanoa, että sieltä löytyi yllättävän iso kimppu varsin potenttiaalisia jälkikoiria. Ja uskoisin, että sain myös muutamalle omistajalle jäljestyskipinän syntymään. Täytyy laittaa harkintaan, että jos heti keväästä järjestettäisiin rotuyhdistyksen kanssa jälki-/pk-leiri. Goukin pääsi leirillä pari lyhyttä jälkeä ajamaan, eikä edes nolannut minua, vaan jäljesti oikein hyvin.

Vielä sitten samana viikonloppuna kerkesimme sunnuntaiksi heinolan näyttelyyn, josta Gou sai laatuarvostelun erinomainen ja sijoittui avoimen luokan nartuista kolmanneksi. Paras narttu-kehässä emme sitten enää tokikaan pärjänneet. Gou esiintyi vallan hyvin, seisoi aloillaan kauniisti suurimman osan aikaa ja liikkeet sillä on kyllä kauniit.

Sittenhän me GouGoun kanssa ollaan kovasti treenattu tuleviin (7.9.) TOKOn piirinmestaruuskisoihin. Koska hyppy oli kaikkea muuta kuin hallinnassa ja koska suurimman osan treenaamisista hoidan jossain vallan muualla kuin ohjatuissa toko-treeneissä, päätin rakentaa oman hyppyesteen. Menin siis tuonne läheisen teollisuusalueen puutavararoskikselle hakemaan laudan kappaleita, mutta löysinkin sieltä lähes täydellisen valmiin hyppyesteen. Ja sitten ihan muutamalla toistolla sain Goulle opetettua hypyn ja sen, että sinne esteen taakse voi jäädä seisomaan paikoilleen...

Nyt menneenä viikonloppuna päätin laittaa jälkikokeeseen ilmoittautumisen koetin kiveksi II-luokan jäljen, sillä pitäähän suorituksen olla vähintään 120% ennenkuin kokeeseen kannattaa mennä. Oltiin mökkeilemässä ja ystäväni Miia kävi tallaamassa mökin läheisyyteen pyytämäni jäljen. Kun sitten lähdimme jäljestämään Gou nosti jäljen hyvin janalta, lähti seuraamaan jälkeä, pääsi ensimmäiselle esineelle ja ilmaisi sen hyvin. Sitten se lähti viipottamaan vallan vääräänsuuntaan, joskin näin sen koirasta helposti, ettei se enää jäljestä. Sain sen sitten palaamaan kuitenkin jäljelle ja löytämään seuraavan esineen, mutta sen jälkeen törmäsimme mökkinaapurimme koiraan ja keskittymiskyky herpaantui täysin, eikä jäljestyksestä tullut enää mitään. Aikansa Gou kieputti missä sattuu ja rupesi sitten kyselemäänminulta, että missä se jälki on, mutta eihän minullakaan ollut mitään haisua. Otin sitten koiralta valjaat pois ja lopetettiin homma siihen. Myöhemmin kävin palauttavan treenin tekemässä: lyhyt, noin puoli tuntia vanha jälki, jossa yksi kulma ja vain lopussa esine. Ei mitään ongelmaa.

Niin ja oltiinhan me taas Goun kanssa viime viikon torstaina agilitykilpailuissa. Tällä kertaa emme ottaneet hylsyä väärän radan vuoksi, vaan vain 5 virhepistettä yhden riman tultua alas ja sijoitumme mölliluokassa toiseksi. Olisinkohan minä pikkuisen jo oppinut ohjaamaan tuota ohjusta...