Oltiin eilen sitten pelastuskoiratreeneissä Kärsämäellä.

GouGoun kanssa saimme tehtäväksemme tarkistaa tien vierustaa noin 300m matkalta. Koska mulla ei ollut mitään tietoa siitä, mitä siellä olisi (ja koska laskin jotenkin päässäni, että jälkihän se siellä olisi) laitoin Goun liinaan ja lähdin "nostattamaan jälkeä" kulkien metsän puolella koiran kanssa. GouGou toimi oikein mallikkaasti, sanoinkin siinä liinan perässä kulkiessani, ettei uskoisi millainen tohelo koira oikeasti on, kun katselee sen keskittynyttä työskentelyä. Aikamme siinä kuljettiin (varmaan jonkún 200m), kunnes Goutsi "nousi ilmaan". Eipä juuri tuon selvemmin voisi koira näyttää saaneensa ilmavainua! Sitten sitä mentiin, minä edelleen liinan perässä roikkuen. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisinhan minä voinut kutsua koiran luokse, ottaa liinan irti ja lähettää sen "Akka!"-käskyllä ilmavainutyöskentelyyn, mutta enpä tehnyt näin, joten sinnehän minä maalimiehelle asti roikuin koiran perässä. GouGou ei tuntunut olevan ihan varma, että pitääkö tässä nyt ilmaista vai ei, kun tuo mammahan tuli tuossa jo mukana. Kaiken kaikkiaan kyllä olin pikku-neidin työskentelyyn enemmän kuin tyytyväinen.

Sitten tuo minun murheengryynini; Gismo. Jälleen kerran oli vuorossa vanhan jäljen nostaminen. Lähdettiin ojan piennarta kulkemaan. Jonkin matkan päässä Gismo poikkesi vasemmalle ja koulutusohjaajamme ilmoitti sen olevan takajäljellä, joten kutsuin sitä takaisin päin, oletuksena, että se osaisi siitä sujuvasti lähteä ajamaan jälkeä oikeaan suuntaa, mutta ei! Hetkisen siinä sitten pörrättiin ja sitten Gismo otti vihdoin sen jäljen, jota sitten lähdimme ajamaan. Oltaisiinko joku kilometrin verran sitä ajettu, kun koulutusohjaajamme pyysi pysähtymään. Huusin Gismolle "Down!" ja se ihan asiallisesti totteli. Sitten minulta kysyttiin, että ollaanko edelleen jäljellä ja vastasin, etten ole varma, mutta hieman aiemmin olin lumisessa kohdassa nähnyt kengän jälkiä. Koulutusohjaajamme sitten kertoi, että todennäköisesti olimme sujuvasti menneet esineestä yli, ei siinä muuten mitään, mutta kun jäljestys oli tarkoitus lopettaa siihen esineeseen... Tulimme sitten siihen tulokseen, että ajamme jälkeä kunnes näkyy seuraavan kerran askeleita lumessa ja palkkaamme. No, tuli luminen kohta, vaan ei siinä mitään kengän jälkiä ollut, eli olimme hukanneet jäljen. Yritettiin vielä nostaa jälkeä, mutta ei siitä mitään tullut. Meikäläinen oli ihan valmis jo laittamaan Gismon eläkkeelle.

Otettiin sitten vielä Gismolle paikkaava treeni. Samantyyppinen kuin aikaisempi, mutta tuoreella jäljellä. Ensin, kun lähetin sen etsimään jälkeä oli Gismo ihan "Diipadaapa! Eti itte jälkes, mä lähen himaan!"-asenteella, mutta kun suorastaan perästä työntämällä painostin sen töihin, rupesi se jopa etsimään sitä jälkeä ja lopulta löysikin ja ajoi sen varsin innokkaasti ja ilmaisi sitten jäljen päästä löytämänsä maalimiehen.

Että sellaista tällä erää! Tänään mennään Goun kanssa taas näytelmäharjoituksiin...